Tällä hetkellä on se olo - se mihin tämä kaikki kulminoituu. Kokonaisvaltainen väsymys ja saamattomuus. Koetan kuvailla sitä. Kämmeneni ovat hiukan hikiset ja pulssi korkealla. Minulla on keskittymisvaikeuksia. Jos yritän vastata sähköpostiin, se jää kesken parin lauseen jälkeen - joko ajatukseni katkeaa, tai en ole tyytyväinen sisältöön, enkä keksi kuinka muuttaisin sitä. Jos yritän lukea vaikka iltalehteä, huomaan selailevani ja klikkailevani otsikoita. En pysty keskittymään artikkeleihin. Tätä viestiä on helppo kirjoittaa, koska minun ei tarvitse ajatella. Voin vain kirjoittaa. Ajattelu on nyt vaikeaa. Tälle viestille ei myöskään ole laatukriteereitä. Tunne on vähän samanlainen kuin jos normaalia rankemman lenkin jälkeen (en ole lenkkeillyt moneen vuoteen, mutta muistan tunteen) pitää pienen tauon ja lähtee liikkeelle. Pystyt liikkumaan, mutta jalkasi ovat hyytelöä. Voimat ovat poissa. Minun voimani ovat poissa henkisesti. Pystyn kuitenkin keskustelemaan, liikkumaan normaalisti, näyttelemään että kaikki on ok. Minulla on tällä hetkellä suuri tarve mennä nukkumaan. Ei siksi, että olisin väsynyt tai päivä olisi jotenkin rankka (pikemminkin päinvastoin), vaan siksi, että pääni haluaa lepoa. Se haluaa vapauteen risteilevistä ajatuksista, joista en saa kiinni. Miksi. En tiedä. Enkä tiedä, miten palautuisin tästä. Nämä ovat niitä vaikeita hetkiä. Lääkitys auttaa yleisesti, mieliala on ihan ok suurimman osan ajasta, enkä nytkään tunne olevani mitenkään masentunut. Minulla on vain kasvava pakokauhu, haluan pois tästä tilanteesta. Tilanteesta, jota en itsekään tunnu tarkemmin hahmottavan. Ehkä se johtuu siitä, että alitajuisesti ongelmani kasaa rästiin jääneitä tehtäviä. Nytkin erilaiset ihmiset odottavat kannanottojani vaikeisiin asioihin, sähköpostiyhteenvetoja, yms. En pysty tekemään niitä juuri nyt. Minun kuitenkin pitäisi. Ulkoiset odotukset ja omat kykyni ovat ristiriidassa. En pysty kirjoittamaan muistiota puhelinkeskustelusta asiakkaan kanssa, koska mietin sanamuotoja loputtomiin, enkä osaa nostaa olennaisia kohtia esiin. En vain pysty - tällä hetkellä. Huomenna tämä taas sujuu, mutta mitä teen nyt? Ja mikä tämä tila on, miksi tämä lamaannuttaa minut sen sijaan että saisin tarmonpuuskan ja vain tarttuisin asioihin?